Väsyttää ihan tajuttomasti. Viime viikko kurssilla, tällä viikolla paljon töitä ja reissupalavereja. Ensi viikolla töitä vielä maanantaina ja tiistaina. Huomenna lääkäri vatsavaivojen vuoksi. Joulu tulee ja pitäisi siivota. Viikonloppuna reissuun ja joulupäivänä sukuloimaan. Pitäisi ostaa jouluruuat ja tehdä varmaan vielä paljon muutakin. Aika ei meinaa riittää. Voimat eivät varsinkaan meinaa riittää, mutta sinnittelen jotenkin. Viikonloppuna olin niin väsynyt, että jouduin jättämään välistä kaverin pippalot ja siinä tiimellyksessä tulin hölmöilleeksi niin, että kaveri loukkaantui. Ihan syystä ja syyttää voin vain itseäni, joten harmittaa ihan tajuttomasti. Musta on tullut itsekäs sika. En jaksa panostaa niihin asioihin, joihin pitäisi. En jaksa tai ehdi olla hyvä ystävä kenellekään, kuunnella toisten kuulumisia, jeesata hankalissa paikoissa tai tehdä muitakaan asioita, jotka ystävän työnkuvaan kuuluvat. Vähän sellainen olo, etteivät kaikki narut meinaa pysyä näpeissä millään, joten jostain pitäisi nyt ihan suosiolla päästää irti. Jos panostan siihen, mistä mulle palkkaa maksetaan, en jaksa kunnolla oikein mitään muuta ja jos taas en panosta, eivät varmaan viitsi kauaa maksaa sitä palkkaakaan. Onneksi on vähän lomaa joulun jälkeen.

Tärkeä on korvaamaton. Ilman sitä tästä kaikesta ei tulisi yhtään mitään. Aina, kun väsyttää tai surettaa, se tietää, miten mut saa piristymään ja paremmalle tuulelle. Mun oma ihana. Kunpa jaksaisin olla sille parempi.

Eipä enempää tälläkään kertaa. Pitäisi sitä ja tätä ja tuota vielä tänään eikä aikaa ole.