Kiitos viesteistä, naiset! Arvasin ihan oikein: tänään on todellakin ollut huono olo. Nukuin noin viisi tuntia ja heräsin naama turvoksissa, tukka sotkussa ja vanhalle viinalle voimakkaasti löyhkäten kymmeneltä aamulla, vaikka olisin voinut nukkua paljon pidempään. Ei nukuttanut, kuten ei yleensä muulloinkaan, kun on tullut nappailtua jotain meistä väkevämpää.

Siskon poikaystävä on ihana! Tapasin sen tänään ollessani selvin päin ja muistin siis ihan oikein eilisillasta. Yöllä se oli mun mielestä ihana varmaan siksi, että tarjosi mulle juotavaa, mutta kyllä se näköjään on muutenkin. Sen syytä tämänpäiväinenkin olo melko pitkälti on (Tai siis se olkoon virallinen selitys.). Tarjosin poitsulle ensin siiderin ja hän halusi maksaa takaisin. Erehdyin sanomaan, etten ole koskaan maistanut fisua ja sain hetken kuluttua sellaisen eteeni. Koska humala oli valmiiksi jo kohtuullisen tukevaa sorttia, tietenkin hulautin juoman yllytyksen seurauksena ykkösellä kurkusta alas ja eiköhän tullut vähän ajan päästä sellainen olo, että oksat pois. Koitin särpiä vielä oluttani, mutta onneksi tajusin luovuttaa siinä vaiheessa, kun koko lähibaari alkoi pyöriä villisti silmissä. Siskokin oli varmasti ainakin lievästi järkyttynyt siitä, millaiseen nelivetokuntoon takakiree-tiukkapipo-aina-niin-järkevä isosisko itsensä onnistui järjestämään. Tulipahan taas edustettua huolella.

Eilen oli kyllä muutenkin perin onnistunut päivä. Illansuussa käytiin toveri Jennan kanssa "kahvilla", joka taas vaihteeksi olikin oikeasti olutta. Jotenkin minut ylipuhuttiin vielä ostamaan puoliksi pullo viiniä. Join kiltisti viimeisenkin pisaran, vaikka se olikin puolikuivaa. Tässä kohtaa olisi voinut ymmärtää lopettaa, mutta ehei. Sain mahtavan idean lähibaariin liittyen ja soitin siskon poikaystävineen kuljettamaan minut kaupungilta kotiin. Jotenkin siskon ja poikaystävänsä kanssa juttu luisti sen verran hyvin (ja se poikaystävä tarjosi mulle olutta), että vahingossa kutsuin nekin sinne baariin. Ja loppu on historiaa (jota sivumennen sanoen en tänään välittäisi ollenkaan muistella).

Tänäänkin tapasin eilisillan seuralaiset, kun tulivat palauttamaan lainaamiansa leffoja. Lähdin niiden kyydissä äidin luokse. VIRHE. Aamulla herätessä ei ollut yhtään huono olo, mutta kun tälläsin itseni autoon ja sisko (varmaan oikein tarkoituksella, kun kumpikin kyyditettävä oli ihan naama valkoisena muutenkin) kurvaili suunnilleen jokaisesta Jyväskylän liikenneympyrästä, ei ollutkaan yllättäen enää kovin hyvä olo. Äidin luona kykenin sitten enää ainoastaan makaamaan muovisessa puutarhatuolissa ja miettimään, lähtisinkö vessaan nyt vai heti. Äiti järjesti sapuskaakin tarjolle, mutta minä sain kurkusta alas lähinnä nestemäisiä lajikkeita. Olutta tarjottiin ahkerasti, mutta sen verran oli sentään järkeä päässä, että en ottanut. Huomenna on kuitenkin työpäivä ja kaikkea. Koitin järsiä vähän grillimakkaraa, mutta siitä tuli entistä pahempi olo ja kesken oli jätettävä. Kahvia en edes uskaltanut ajatella eikä äiti oikein ilahtunut siitä reaktiosta, jonka hänen sillisalaattinsa sai aikaan.

Enpä muista olleeni yhtä kännissä varmaan kahdeksaan vuoteen enkä aivan varmasti ole ollut yhtä hirveässä krapulassa vielä pidempään aikaan. Josko sitä nyt oppisi vähän rajoittamaan?

En kai kuitenkaan kovin säikäyttänyt siskon poikaystävää. Ainakaan siitä päätellen, että se toivotti mut tervetulleeksi ottamaan uusintaa luokseen. En olekaan koskaan käynyt Imatralla baarissa. Pikkuvelikin kutsui tekstarilla valmistujaisiinsa, joten ehkäpä yhdistän nämä sisarustapaamiset samalle reissulle. Siitä voi tulla kyllä hiukan rankka keikka, sillä veljen juhlissa on taatusti niin tanakka tarjoilu, että sieltä ei ilman vuosisadan darraa selviä kukaan.

Kävin punnitsemassa itseni perjantaina. Edellisestä punnituksesta on noin kuukausi ja tässä välissä neljä kiloa minua on kadonnut jonnekin. Näköjään sitä laihtuu syömällä mitä huvittaa. Mutta mähän olenkin viime aikoina keskittynyt lähinnä tähän nestetankkaukseen.