Viimeinen päivä tällä työviikolla ja mitä mä teen? En töitä ainakaan, kuten näette. En vaan oikein kykene muuhun kuin tuijottamaan ruutua tyhmä ilme kasvoillani ja miettimään, mitä olinkaan tekemässä. En taida olla kovinkaan tuottoisa pikku työmuurahainen tänään. Ehkä universumi antaa sen mulle anteeksi, koska tämä on ollut aikamoisen väsyttävä viikko. Olen viettänyt kaksi päivää Helsingissä ja sinne pitäisi vielä tänäänkin mennä pistäytymään. Täytyisi aktivoitua pukemaan ja syömään ennen sitä, mutta en saa itsestäni irti muuta kuin sen, että silmät pysyvät auki, kun oikein pinnistän. Tänään olen aika kiitollinen siitä, että työnantaja joustaa monissa asioissa. Kuten nyt esimerkiksi vaikkapa siinä, että sain siirtyä Lahden konttorille eikä mun tarvitse käydä Helsingissä joka päivä. Tai siinä, että kukaan ei kyttää, mitä mä teen ja saan ihan rauhassa välillä vaan töllöttää ruutua ja yrittää herätä rauhassa.

Eiköhän tämä taas levolla ohi mene, uskoisin, kunhan vain saisin sitä lepoaikaa joskus. Nimittäin tänään töiden jälkeen ei ala rentouttava lepo vaan tuskallinen siivousurakka. Äiti tulee huomenna käymään. En minä nyt ihan varsinaisesti pelkästään sitä varten siivoa, että se on tulossa käymään, mutta osittain siksikin, etten halua sen luulevan, että asun ihan sikolätissä, vaikka se taatusti on nähnyt, millaisessa kunnossa huoneeni oli silloin, kun vielä asuin sen luona. Pitää yrittää näyttää olevansa Aikuinen ja pystyvänsä huolehtimaan kodin siisteydestä ja siitä, että jääkaapissa on muutakin kuin valo. Kaupassakin pitäisi siis käydä. Kerroin kyllä sille eilen, että olen niin väsynyt, että en taida jaksaa puunata kämppää paraatikuntoon ja tällä kertaa saa riittää se, että olen a) muistanut ostaa sille synttärilahjan (pyöreitä vuosia vieläpä) ja b) luvannut lähteä sen kanssa kaupoille lauantaina, vaikka mieluiten makaisin sängyssä koko viikonlopun. Lahja ei tietenkään ole paketissa, niin pitkälle en ole toimissani päässyt, mutta ajattelin, että ehkäpä aikuiselle ihmiselle riittää, jos kiepautan ympärille vähän lahjanauhaa ja tällään rusetin päälle. Aika mielikuvituksetonta linjaa etenin lahjan hankinnankin suhteen, mutta aikuiselle kotinsa jo aikaa sitten kuntoon laittaneelle henkilölle on tosi vaikea keksiä mitään tarpeellista. Niinpä ostin kirjan, josta itse pidin ja Mariskoolin, koska en muutakaan keksinyt ja itse pidän skooleista kovasti. Toivottavasti lahjat eivät päädy kaapin nurkkaan retkottamaan. Antakoon sitten vaikka jollekin eteenpäin, jos ei itse tykkää, en mä siitäkään pahastu.

Pitäisi alkaa kohta aktivoitumaan joululahja-asioissakin. Yleensä olen aloitellut jo heinäkuulla, mutta tänä vuonna en ole vielä päässyt suunnitteluasteellekaan. En ole yhtään hyvä lahjojen kanssa ja päädyn aina antamaan jotain ihan typerää ja sopimatonta, mutta uskottelen itselleni kerta toisensa jälkeen, että ajatus on tärkein. Mutta mitä muka voi antaa esimerkiksi parikymppiselle pikkuveljelle, joka harrastaa tyttöystäväänsä, jääkiekkoa ja dokaamista? En mä mitään suurta ja ihmeellistä tai ainakaan kallista meinaa sille(kään) antaa ja sekin on rajoite, että lahjat pitää mahdollisesti pistää menemään postin mukana. Ei siis mitään kaksimetristä pehmonallea (sillä muutenhan olisin ehdottomasti ostanut veljelle sellaisen). Synttäreiksi taisin ostaa leffalippuja, mutta tarina ei kerro, ovatko ne tulleet käytetyiksi, joten ehkä en osta enää uudelleen samaa lahjaa. Varmaankin päädyn tilaamaan sille mentalwearista tai vastaavasta jotain täydellisen turhaa ja mukavitsikästä. Eikä pikkuveljen lahja taida olla edes se vaikein valittava: onhan sitten vielä esimerkiksi Tärkeä, jolle haluaisin antaa jotain Erityistä ja Upeaa, mutta en keksi yhtään mitään. Onneksi ei ole vielä kiire. Vielä.

Nyt täytyy varmaan ruveta aktivoitumaan Helsinkiin menon suhteen. Vielä jaksaa! Aurinkoa viikonloppuihinne!