Sen pituinen se vappu. Kyllä siitä lievän kohmelon sai siltikin, vaikken paljon mitään juonutkaan. Tai ehkä se on vain väsymystä. Sain sentään melkein yhdeksän tuntia unta, kerrankin. Pitkään aikaan ei ole nukuttanut niin, että yhtään sen enempää olisin unta vedellyt.

Päivällä meinasi vähän kärvistelyttää olla yksin kotona koko ilta, mutta kokosin hienosti itseni (Hiljaa siellä takarivissä, ei virnuilla yhtään!) ja päätin viettää laatuaikaa DVD-soittimeni kanssa. Toisin kävi. Juuri, kun olin aikeissa aloittaa illan ensimmäisen leffan siinä puoli yhdentoista aikaan, sisko soitti ja pyysi ilta-ajelulle. Siihen asti olin lähinnä retkottanut sohvalla ja kuunnellut uusia levyjäni läppäri kourassa. Sisko sitten poimi minut kyytiin ja koukimme ympäri seutuja jonkin aikaa. Ja olipa vaan hassua olla sen kanssa tuolla lailla. Se on mua melkein seitsemän vuotta nuorempi ja jotenkin siitä aina ajatteli, että ihan lapsihan se on. Vieläkin olen kohdellut sitä suunnilleen 14-vuotiaana, vaikka onhan se jo iso ihminen. En kylläkään pääse varmaankaan koskaan yli siitä, että sillä on ajokortti tai että se saa ostaa kaupasta kaljaa. Itse asiassa se kertoi olevansa menossa jollekin kurssille hankkimaan linja-autokorttia ja minulta lähti melkein taju. Muita vempeleitä se ilmeisesti jo saa nykyisellään ajella. Minä ajelen vain pyörällä ja hyvä niin. Riittää, että meidän perhe panostaa hulluihin autonkuljettajiin yhdellä jäsenellä. Tosin äitikin kertoi hommaavansa lisää kirjaimia ajokorttiinsa. Mikä niitä vaivaa? Minä en jaksaisi mitenkään sellaista touhua, siis lähinnä ajella työkseni rekkaa tai vastaavaa. Ei nekään toisaalta ymmärrä, miten joku jaksaa istua 16 tuntia päivässä näyttöä tuijotellen. Hassua, miten saman perheen kolmesta jäsenestä yksi on näin vinksahtanut suhteessa muihin.

Mutta ei minun pitänyt siskosta tai äidistä kirjoittaa vaan tietysti lähinnä itsestäni. Tässä vaan taisi käydä niin, että nyt en enää muista, mitä piti sanoa, vaikka uskokaa huviksenne, että mulla oli jotain asiaa, kun rupesin tätä postausta tekemään.

Ainiin, leffat ja musiikki!

Levyt tulivat siis eilen. Nyt on olleet tehosoitossa Leinosen tuplan ensimmäinen levy ja Stella. Oioioi! Epäilenpä, että toisiin kahteen levyyn ei ihan hetkessä ehditä. Etenkin se Stellan biisi (Korkokengät, kuunnelkaapas, miten hieno!), josta niiden levyn tv-mainoksissakin soi pätkä, on kyllä huikean hyvä. Samoin vitosbiisi Kaksikko, josta en löytänyt youtube-versiota. Seiskassa (nimeltään Hipaisun päässä) on sellainen sanoitus, etten meinaa pystyä edes kuuntelemaan. Vähän liikaa näihin tilanteisiin. Mieletön kyllä tuo Marjan ääni.

huutaa itkee
paiskoo kengät seinään
mytty raivoisaa voimaa
kaataa hyllyt
riuhtoo verhot maahan
ikkunasta yötä vasten heijastuu

Tarantinoihin en sitten kerennyt eilenkään paljon paneutumaan ja saunassakin unohdin käydä, taas. Katsoin sentään Grand Theft Parsonsin ja eh.. No, katsoihan sen, kun ei muutakaan tekemistä ollut. Onneksi boksissa on takuuhyvät Kill Billit, Jackie Brown ja Reservoir dogs, pelkästään niistä kannatti maksaa se 28 euroa, jonka pulitin. Olen lisäksi nähnyt From dusk till dawnin joskus kymmenen vuotta sitten ja muistan vieläkin, miten hölmistynyt olin tietyn juonenkäänteen kohdalla. Muistaakseni kyllä tykkäsin leffasta silloin, mutta en ole nähnyt sitä sittemmin ja voihan olla, että en pidä siitä enää. Tänään meinaan pitää FDTD-maratonin, koska boksissa on ne kaksi jatko-osaakin. Niin, tai sitten en pidä. Turha varmaan uhota, kun suunnitelmat menevät uusiksi kuitenkin ja istun läppäri kourassa koko päivän. Sittenpä istun. Saa kai sitä ihminen tehdä sellaista, mistä tykkää ja tämä rakkine nyt sattuu olemaan melkein koko mun sosiaalinen elämäni.

Mutta jos ottaisi tavoitteeksi käydä saunassa tänään. Huominen tavoite on käydä Pandan tehtaanmyymässä, yrittää käyttäytyä sivistyneesti ja hillitä ostelunhimoa. Sitten siskon luokse grillaamaan. Siskon uusi poikaystäväkin saattaisi olla silloin tavattavissa ja eilen se kutsui minut Imatralle kännäämään. Eh... Lauantaina kaupungille syömään ja sunnuntaina ei mitään erityistä.

pysy siinä suojana hipaisun päässä
hengitä mun niskaan, en tarvii enempää
eihän kukaan täältä mitään viedä saa
mukanaan.