Ei mulla mitään asiaa taaskaan ole, varsinaisesti. Kunhan vain tulin purkamaan iloista mieltä, kun siihen on taas aihetta.

Herra Johtaja soitti äsken. Tiedustelin kautta rantain hänen mielipidettään lähtemisestäni, koska hän on yksi neljästä asiasta huomenna virallisen päätöksen tekevistä. Hän oli kovin kannustava ja sanoi:

"Kyllä sä saat tässä asiassa ihan mun täyden tuen, älä siitä huolehdi. Olet tehnyt ihan oikean ratkaisun, turha sun olisi tänne jäädä homehtumaan. Vaikka tämä on tietysti huono juttu meidän kannalta, niin mä olen kyllä nähnyt, miten taitava sä olet ja kannustan sua ihan täydestä sydämestäni siirtymään sellaiseen paikkaan, jossa sun ammattitaidolle on enemmän käyttöä."

Tuli niin hyvä mieli, että nyt hymyilyttää vaan. Yllätyin, perusteellisesti. Sama herra on ollut myötävaikuttamassa siihenkin, että sain tämän nykyisen paikkani, joten taidan olla hänelle parit palvelukset velkaa. Siitäkin huolimatta, että hän on vähän puukottanut mua välillä selkään ja sotkenut asioita.

Muutenkin on hyvä mieli, jotenkin näyttää taas aurinkoisemmalta. Paitsi ulkona ihan kirjaimellisesti, myöskin mielen sisällä. Eilen kävin valkkaamassa uusia soittovermeitä (Ne on iiiiihanat: en varmaan enää koskaan poistu kotoani vaan kuuntelen vain lempilevyjäni aamusta iltaan sohvan nurkassa.) ja tänään sovittelen uusia vaatteita, joita pitäisi ostaa isot rykelmät. Rahaahan ei ole liiaksi, mutta kun joskus on vaan saatava jotain uutta. Vai mitä? Jooko, että olis?

Ja hei, kiitos kommenteista! Unohdan välillä kiitellä ja kommentoida teitä kävijöitä, mutta luen jokaisen viestinne tarkasti ja olen onnellinen niistä kaikista. Jenna: ei kai se pelkästään syömättömyyttä voi olla, kun en mä ole koskaan aamuisin syönyt. Ja eilenkin join ison lasillisen tuoremehua juuri ennen lähtöä. Kaipa se on vaan tämä tilanne kokonaisuudessaan, kun rupeaa jo heittämään päässä. Olen mä sentään jo ruvennut syömään, edes jotakin. Tänään ei sentään enää ole huippaillut.

Tihitihi, hiiiih!