Onneksi se viikonloppu on nyt ohi. Tekemistä oli tosiaan aivan mielettömät määrät enkä olisi yksin selvinnyt kaikesta siitä mitenkään tuossa ajassa.

Kämppä saatiin kuitenkin ihan aikataulussa paketoitua kokonaan ja melkein kaikki siskolle menevät rojut mahtuivat kuljetusvälineeseen, kun niitä sunnuntaina haettiin. Loput jäivät ensi viikonloppuun, jolloin käytössä on pakettiauto. Oma auto mätettiin täyteen tavaraa jo nyt  ja kylläpäs se tosiaan on tilava tuo meidän menopeli. Hirvittävät määrät laatikoita sinne saatiin mahtumaan, kun takapenkit saatiin siirrettyä pois tieltä. Takapenkkien takaa löytyi lisäksi vielä pari istuinta lisää. Sellaisia, joista emme olleet tietoisia ollenkaan: hyvin siis oltiin perillä siitä, millainen auto ostettiin. Pari viikkoa kerettiin sillä körötellä ihan huolettomasti ennen kuin selvisi, että se onkin rekisteröity seitsemälle eikä viidelle... Olemme siis todellisia asiantuntijoita Tärkeän kanssa molemmat. No, pääasia, että auto kulkee kiltisti eteen ja taakse eikä vie ihan hillitöntä määrää bensaa.

Viimeinen yö Jyväskylässä sai sitten ihan omanlaisensa jännittävän piirteen, kun heräsin neljän jälkeen yöllä siihen, että vatsaa koskee. Mulla on ollut samanlaisia kipukohtauksia kesän mittaan ennenkin ja aina ne on menneet ohitse puolen tunnin sisällä. Tämäpä ei vaan mennytkään. Ähisin sohvalla (Siirryin pois makkarista, ettei Tärkeä turhaan heräisi.) toista tuntia ennen kuin annoin periksi ja menin herättämään Tärkeää. Siinä vaiheessa kivut olivat vähän jo hellittäneet, mutta olivat silti vielä aivan sietämättömiä. Pahimmillaan koski niin kovasti, että tuskanhiki tipahteli hiusten latvoista ja yöpaita oli hiestä märkä. Mua ei varmasti koskaan ole koskenut mihinkään yhtä kovasti. Tärkeä kaahasi mut sairaalan ensiapupäivystykseen, jossa lääkäri tutki, lääkitsi ja lähetti reseptin kanssa kotiin. Syy kipuiluun siis selvisi, mutta diagnoosi pitää vielä varmistaa tarkemmilla tutkimuksilla. Inhottavan kivulias vaiva, mutta ei onneksi sentään hengenvaarallinen (Itsehän siinä kivun kourissa kieriessäni tietenkin ehdin kuvitella lävitse ihan kaikki mahdolliset sairaudet ja olla varma, että mulla on ne kaikki.). Leikkaushoitoa vaatii kuitenkin melko todennäköisesti, joten täältä tullaan taas, leikkuri! Olen kuitenkin tosi helpottunut siitä, että nyt niille kipuiluille löytyi syy ja varsinkin tieto, että on olemassa lääkitys ja hoitokeinoja.

Äiti sääli kipuillutta lasta sen verran, että ruokki mut ja Tärkeän sunnuntaina ennen kuin matka kohti tärkeälää alkoi. Tilasin lihapullia, mutta ei se niitä saanut aikaiseksi. Toista suosikkia kuitenkin: kaalilaatikkoa. Lupasi kyllä ensi kerralla tehdä niitä lihapulliakin ja oli ihan selvästi mielissään, kun sen ruokia kehuttiin. Saatiin matkaan vielä iso kulhollinen punaisia viinimarjoja, joiden putsailuun multa kuluikin hetki jos toinenkin vielä illalla, kun ehdittiin tärkeälään. Nyt pakastimessa on kuitenkin 2,5 litraa punaista herkkua ja lisääkin äiti lupasi järjestää, jos vaan ennättää poimimaan. Lääh!

Tällä viikolla pitäisi pakata Tärkeän asunto (jossa onneksi on noin miljoona kertaa vähemmän tekemistä kuin mun lukaalissani oli) ja perjantai-iltana päästään jo köijäämään ensimmäinen kuorma  tuolta auton perästä uuteen asuntoon. Lauantai-iltaan mennessä pitäisi kaiken roinan olla sitten Lahdessa. Lahdessa. Outoa. En mä oikein vieläkään käsitä, että myös minä olen muuttamassa sinne. Lahteen. Lahtelainen. "Missä sä asut?" "Lap.. Jyv.. Hel.. No en minä perkele enää muista!" No, eiköhän se mene jakeluun jossain vaiheessa.