Note to self: Et jaksa hioa tuntikausia putkeen. Tai jos jaksat, kärvistelet helvetin tulissa ja hirvittävissä tuskissa seuraavan yön.

Käytiin rakentelemassa taso vahvistimelle (Minä lähinnä viisastelin ja Tärkeä rakensi.) ja maalaamassa olohuoneen pöytä sisustukseen sopivaksi Tärkeän vanhempien luona. Pöydästä piti ensin hioa noin viisi senttiä paksu edellinen maalikerros pois. Voi saatana, mikä homma! Hioin ahkerasti varmaan sata tuntia eilen ja iltaa kohti koko oikea käsi rupesi oirehtimaan. Olkapäästä sormenpäihin asti koskisattuipakotti niin, että yöllä olin melkein valmis lähtemään päivystykseen. Itkukin tuli, kun ei pystynyt liikuttamaan koko kättä ollenkaan ja herkeämättä sattui. Pienikin liikautus sai aikaan järjettömät tuskat. Särkylääke onneksi auttoi sen verran, että pystyin nukkumaan, mutta tänään en enää hiekkapaperiin (juurikaan) koskenut (vasemmalla kädellä vaan vähän), jotta huomenna ei tarvitsisi mennä töihin käsi paketissa. Ei se käpälä kunnossa kuitenkaan ole vieläkään, kun jokaista niveltä jomottaa heti, kun kättä käyttelee esimerkiksi pukeutumiseen tai johonkin muuhun valtavaan ponnistukseen. Lihaksia ei särje, vaan niveliä. Sormet on turvoksissa, eilen oli vielä ranne ja kyynärpääkin. Mutta ehkä tämä tästä. Särkylääkkeillä.

Huomenna ensimmäinen työpäivä uudessa paikassa. Jännittää yllättävän vähän, oikeastaan ei ollenkaan. Tunnelmat ovat enemmänkin sellaisia lomanloppumisvitutukseen liittyviä. Ulkona on kuitenkin jo syksy, joten kai on jo korkea aikakin lopettaa kesäloma. Pitäkää peukkuja, ettei mua irtisanota ihan heti ensimmäisenä päivänä ainakaan :)