Täällä ollaan taas. Loma on lomailtu ja olipahan paras loma ikinä. Leppoisaa pötköttelyä, kaupungilla jolkottelua, vähän shoppailua, hyvää ruokaa ja ihania ihmisiä. Mitä muuta voisi toivoa? Ihan parhautta! Säätkin suosivat: aurinko paistoi joka päivä ja vasta eilen kotimatkalla rupesi satamaan. Nyt saakin sataa, jotta siitepölyt eivät niin vaivaa eikä mua häiritse, jos työpäivän aikana tulee vettä. Viikonloput saisivat kuitenkin olla aurinkoisia ja leppoisia.

Mikään ei voi pilata tätä iloa, uskomatonta. Olen ollut monta viikkoa jo epäilyttävän hyvällä tuulella ja se on tosi kivaa. Ihan mielettömän kivaa, tarkemmin ajatellen. Onnellinen olo. Ei olekaan ollut näin hyvät fiilikset koskaan aikaisemmin elämän aikana, vaikka tietysti tässä on meneillään kaikenlaista sellaista, josta varmaan pitäisi stressata. Kuten vaikka se, että mulla ei ole tietoakaan asunnosta Helsingissä vieläkään ja nykyinen kämppä on irtisanottu. Se on sen ajan murhe sitten. Tottakai olen etsinyt ja haku on päällä koko ajan, mutten jaksa vielä murehtia. Muuttofirma lähetti mulle viime viikolla tarjouksen ja näyttää siltä, että jollei jostain lähipiiristä löydy mitään muuttoon sopivaa autoa lainaan, saan pulittaa tavaroideni siirrosta lähemmäs tuhat euroa. Mutta sitten pulitetaan, vaikkei varaa oliskaan. Sekin on sen ajan murhe. Täyttelin vaan tyynenä pankkiin hakemuksen luottorajan nostosta. Rahaahan se vain on. En toki meinaa kieltäytyä, jos jostain halvempia vaihtoehtoja eteen tulee, koska mulla ei vieläkään ole setelipuuta kotona. Saa tarjoutua!

Lillun siirapissa ja hattarassa edelleen siis. Tämä on jotenkin niin parhautta ja niin täysin erilaista kuin mikään muu aikaisemmin. Tämä on Se Juttu, jota olen koko elämäni odottanut. Siis ihan koko tämä tilanne kaikkinensa, mutta erityisesti tämä eräs ihminen. Keskustelut hänen kanssaan ovat jotenkin aivan uskomattomia. Jotenkin sellaisia, että multa meinaavat mennä jalat alta. Ja menivätkin (ihan kirjaimellisesti) perjantaina, mutta alkoholilla oli osuutta asiaan. Ei mennä siihen sen tarkemmin kuitenkaan, nolottaa muutenkin. Jotenkin olemme niin samalla aaltopituudella, että välillä tuntuu melkein siltä kuin juttelisi itsensä kanssa. Ja se sellainen tunne, että meitä on kaksi muuta maailmaa vastaan, tiedättekö? Mulla on sellainen olo jo nyt. Että joku on mun puolella, vaikka mikä olisi. Että vaikka kaikki muu menisi päin persettä, on joku, joka silti rakastaa. Oi!

Ja hei, 28 työpäivää jäljellä tässä työpaikassa. Sekin on aikamoista.

Ainiin, ja mä tilasin eilen ne Ankkarock-liput. Hjee! Täältä tullaan, elämä!