Miten hysterian saa katkeamaan? Ei näköjään vaadita juuri mitään siihen, että epätoivo vaihtuu ylikierrokseksi ja päin vastoin. Tänään on menty ylä- ja alamäkiin niin moneen otteeseen, etten ole enää pysynyt laskuissa mukana. Tervettä menoa, epäilemättä.

Viimeisin käänne tapahtui äsken, kun eräs nuori mies lähestyi minua meseitse. Niin nuori, että kyseessä ei todellakaan ole mikään *piip*-juttu, mutta jotenkin tuntui vaan niin kivalta, kun joku niin paljon nuorempi (siis NUORI ihminen) haluaa jutella mun kanssa, vaikka mä olen jo vanha ja tylsä. Tarkemmin sanoen hän olisi halunnut muuttaa mun luokse, mutta totesin, että kenties se ei ole kaikkein toteuttamiskelpoisin idea, vaikka toki olisikin kiva, jos ei tarvitsisi maksaa vuokraa yksikseen. Mutta ei sentään, ei. Ihan varsinkaan siksi, että hän ja hänen perheensä häädettiin tuosta seinän takaa liian mekkaloinnin vuoksi vasta muutama kuukausi sitten. Mutta ei muutenkaan. Sovimme kuitenkin, että hän tulee käymään illanistujaisten merkeissä joskus, kun sopiva aika löytyy. Vaihdettiin puhelinnumeroitakin. Toivottavasti hän ei harrasta keskiyön kännipuheluita.

Jep, joku jo arvasikin, että kyseessä on se entinen naapuri, jonka luona itse kävin kännihölmöilemässä viime kesänä. Potut pottuina ja silleen.