Joo, nyt se on päätetty. En muuta enää koskaan. En, vaikka mikä olisi. En ikinäkoskaanmilloinkaan, kuuna kullanvalkeana. En.

Eilinen ilta ja koko tämä päivä on reuhattu täällä kämpillä, mutta mikään ei jotenkin tunnu edistyvän. Rojua on raahattu käsittämättömät määrät sekä UFF:n keräyslaatikkoon (viisi suurta jätesäkillistä) että roskikseen (Niin monta säkillistä, että en ole pysynyt perässä, mutta ainakin kymmenen: naapurit kiittävät varmasti täpötäysistä roskalaatikoista.). Autossa pönöttää laatikkokaupalla irtaimistoa odottamassa huomista tärkeälöitymistä. Silti näyttää ja tuntuu siltä kuin roina vain lisääntyisi. Osaavatko rojut lisääntyä itsekseen kaappien hämärissä yön pimeinä tunteina? Olen aivan varma, että osaavat. Toivottavasti ne siististi kuitenkin vain jakautuvat eivätkä harrasta siveettömyyksiä mun kaapeissani.

Aluksi mulla oli selkeä järjestelmä. Yhteen laatikkoon makuuhuoneeseen menevää, toiseen työhuoneen ja kolmanteen keittiön tavaraa jne. Nyt alkaa olla sellainen olo, että aivan sama, mitä mätetään ja minne, kunhan tämä kaatopaikka saadaan tyhjättyä. Ja aivan sama, mitä kaikkea menee roskiin: ei kiinnosta nähdä enää yhtäkään tavaraa ikinä. Tupakkalakko tyssäsi jo viime viikon alussa, mutta uutta ehtii yrittää sitten, kun tämä törky on purettu uuteen asuntoon ja olen päässyt vähän rauhoittumaan. Paitsi, että sitten alkaa panikointi uuden työn alkamisen vuoksi. Voi verisuoniraukkojani: varmaan poksahtavat kohta hajalle näiden verenpaineiden vuoksi. On tämäkin loma, hmpf.

Mutta huomenna pääsen pois tästä läävästä ja voin taas oikeasti lomailla muutaman päivän. Toki Tärkeän asunto pitää pakata ensi viikon aikana, mutta se on ihan eri asia ja aivan eri kaliiberia kuin tämä mun kämppäni. Toiset osaavat ilmeisesti joskus kaupassa käydessään jättää osan tavaroista sinne kaupan hyllylle...

Mutta Tärkeä on ihana. Kertakaikkiaan. Ilman sitä olisin varmaan tämän viikonlopun aikana pelkästään maannut maassa mahallani hakaten nyrkillä lattiaa ja ulisten kuin pieni lapsi tai kiroillen kuin merimies (ja näin ollen edistänyt pakkaamista ja siivoamista merkittävästi). Välillä olisin käynyt tupakalla ja jatkanut sitten taas ulvontaa tai ehkä olisin ollut niin holtiton, että olisin poltellut siinä lattialla mahallani, mistä sen tietää. Tänään meinasin vähän kilahtaa, kun uutta pakkaamatonta tavaraa ja pyyhkimättömiä kaapin hyllyjä rupesi tupsahtelemaan ihan joka puolelta ja näytti siltä, etten ehdi saada tätä läävää muuttokuntoon edes jouluun mennessä. Mutta Tärkeä ei yhtään hermostunut, vaikka vähän kiukuttelin ja murjotin (itselleni siis, enkä sille sentään). Otti ohjat käsiinsä ja pakotti mut mukaansa hoitamaan muita asioita ja ostamaan ruokaa. Maha täynnä olikin sitten taas vähän paremmin virtaa järjestellä kamppeita muuttolaatikoihin.

Taitaa olla iltatupakan aika. Sitten viimeinen yö tässä kämpässä ja huomenna täysi päivä rojusavottaa edessä. Muistuttakaa mua näistä hetkistä sitten, kun seuraavan kerran saan "hyvän" idean ostaa jotain muuta kuin aivan välttämättömiä elintarvikkeita.