Kylläpä on mielialat ailahdelleet tänään. Aamulla oli vielä aivan luuserifiilikset, kun piipahdin työterveyslääkärissä työhöntulotarkastuksessa (Vatsaongelmia ei vieläkään tutkittu, mutta ensi viikolla tutkitaan. Viimeinkin.). Lääkäri piti mulle puoli tuntia kestäneen saarnan siitä, miten kamalan hengenvaarallisen lihava mä olen ja miten varmaankin siitä johtuen kuolen suurin piirtein ensi viikolla. Piipitin väliin, että olen mä vähän laihdutellutkin, mutta se meni suoraan lääkärin toisesta korvasta ulos. Tuli ihan kamalan paha mieli ja sellainen olo, että olen sen lääkärin ja varmaan kaikkien muidenkin ihmisten mielestä aivan ihmiskunnan pohjasakkaa ja täysi paska. Mulla on kyllä ollut aivan mielettömän hyvä tuuri lääkärien suhteen tähän asti, joten oli toisaalta odotettavissakin, että jossain kohtaa eteen tulee yksilö, josta en pidä.

Päätin sitten lohduttaa itseäni jotenkin ja aivan sattumalta kuljin kirjakaupan ohitse matkalla takaisin töihin.



Ei se ihan ilmainen ollut, mutta kun tykkään Anna-Leenan kirjoista muutenkin ja mulla on ne kaikki muutkin, halusin tämänkin ja katselin tuota sillä silmällä jo reilu kuukausi sitten jossain mainoksen nähdessäni. Ja nyt sitten ajattelin, että kun on niin kovin väsynyt olo ja olen sairastellut ja joutunut ilkeän lääkärin kynsiin, mun on jo täytynyt ansaita vähän hemmottelua. Paukkasin sitten samoilla lämpimillä kauppaan ja ostin.

Sikäli tuo nyt tulee tässä elämäntilanteessa vähän myöhässä, että kun palasin reissuiltani kotiin, eteisen lattialla odotti iso valkoinen kirjekuori, joka piti sisällään mm. tämän lauseen sisältäneen paperin:



Se oli sen pituinen avioliitto sitten. Melkein viisi vuotta. Yksi osa elämästä on virallisesti takana ja uudet seikkailut edessä. En kadu liittoani, en ensimmäistäkään päivää vaihtaisi pois (paitsi ehkä yhden hirveän krapulapäivän). Koko suhde kasvatti minua (ja veikkaan, että toistakin osapuolta) varmasti ja teki minusta sen, mitä nyt olen. Ja nyt on aika hyvä. Tunnen olevani nyt aika lailla sellainen, jollaisena on kotoisa olo.  Melkein ainakin.

Huomenna sitten edessä ihan hirviä koitos, asiakaskäynti töissä. Odotettavissa on pahalaatuinen lynkkaus, jonka vastaanottavana osapuolena vähän pelkään itse olevani. Toivottavasti tämä pelko on turha ja joka tapauksessa hengissä olen päättänyt siitä selvitä. Ja viikonloppuna juhlia ankarasti ihan kaikkea.

Ps. Jennalle ihan Viralliset ihkutukset! Jee!!! Muillekin kommentoineille isot ja lämpimät kiitokset! Aina en jaksa tai ehdi kaikkiin kommentteihin erikseen vastata, mutta sanon taas kerran, että ihan jokainen niistä tulee tarkasti luetuksi ja ilahduttaa minua suunnattomasti.