No jos aloitetaan videolinkillä. Suorastaan rakastan tuon biisin kitaroita. Rakastan kitaroita noin yleensäkin ja kiinnitän musiikissa huomiota laulajan äänen lisäksi (tai jopa ennen sitä) kitaroihin. Tarttuvat kitaroinnit ovat melko varma valinta, jos yrittää tehdä minua miellyttävää musiikkia. Onneksi kaikki maailman muusikot tekevätkin musiikkiaan nimenomaan vain minulle. Tämän orkesterin ollessa kyseessä kiinnitän musiikkivideoissa huomiota luonnollisesti myös laulajan hampaisiin, kuten varmaan te kaikki muutkin. Ai ette vai?

Minun piti viettää tylsä viikonloppu ja maata sohvalla vain. Olla selvin päin ja katsella tarantinojani. No, toisin kävi. Ruikutin työpaikalla onnetonta osaani niin pitkään, että työkaveri ei ilmeisesti enää jaksanut kuunnella ja kutsui minut ja yhden toisen työkaverin huomenna luokseen iltaa istumaan. Baariinkin kuulemma menemme, joskin se osa-alue tässä suunnitelmassa minua vähän huolettaa, kun en edes enää muista, milloin viimeeksi olen ollut. Viime kesänä olin, mutta sitä ei lasketa, kun se oli keskellä viikkoa ja vahingossa. Alkuvuodesta olin, mutta sitäkään ei lasketa, kun oltiin virallisen selityksen mukaan syömässä siellä. Mitä sellaisiin paikkoihin edes puetaan päälle? Eihän mulla ole kuin tylsiä virka-asuja. Melkein lipesin töiden jälkeen vaatekauppaan tämän merkittävän ongelman kannustamana, mutta sitten tajusin, että ehkäpä mulla ei olekaan varaa ostaa hetken mielijohteesta uutta vaatetta ihan vain yhtä baari-iltaa varten. Illalla menee rahaa kuitenkin muuhunkin. Höh! Mutta onko ihan nuijaa laittaa päällensä esimerkiksi farkut ja jakku? Valehdelkaa nyt, että ei ole yhtään nuijaa vaan tosi hyvä idea ja juuri sellaista asua olisitte muutenkin ehdottaneet mulle, jooko?

Enkä näköjään tänäänkään selvinnyt illasta kuivin suin. Jotenkin ihan vahingossa jääkaapista osui käteen oluttölkki ja samalla lailla vahingossa käsi avasi tölkin. Ilmeisesti ei kuitenkaan kannattaisi sitä yhtäkään hörppyä ottaa, sillä tulin siitäkin jo niin känniin, että ladatessani pyykinpesukonetta jätin sytkärin farkkujen taskuun ja siellä se nyt sitten puhdistuu muun likapyykin kanssa. Mahtaa tulla puhdasta tulta siitä kapineesta tästä lähtien.

Työpäivät menevät ihan plörinäksi nykyään. En saa mistään mitään otetta ja joko hortoilen jaarittelemassa tyhjänpäiväisyyksiä (pätemässä) viattomien työkavereiden huoneissa tai sitten vaan röhnötän näppäimistön päällä silmät puolitangossa enkä edes jaksa enää esittää tekeväni siinä töitä. Tämä kaikki ei tietenkään estänyt minua tänäänkin pontevasti paheksumasta yhtä työkaveria, joka käyttää työaikaansa nettipelien pelaamiseen.

Sisko tekstaili juuri. Se on tulossa Keski-Suomeen vapuksi ja ehdotteli, että nähtäisiin. Ilmeisesti raahaa uuden poikaystävänsäkin esittelykierrokselle, hui. Tai en minä nyt ole ihan varma, kummanko osapuolen tässä pitäisi enemmän peloissaan olla...

Tivasin Oraakkelilta vähän tarkennusta tuohon aikaisempaan.



Ei tämä nyt kovin valoisalta näytä, ihan kirjaimellisesti. Täytyy siis unohtaa ilmeisesti tuo mies kokonaan. Voivoi. Olin jo ehtinyt vähän mielessäni suunnitella leppoisia koti-iltoja, joina Ville romanttisesti soittelee kitaraa ja laulaa mulle.



Niinpä niin. On kyllä tympeä tyyppi.





Tässä kohtaa totesin, että parempi varmaan lopettaa kyseleminen. Oraakkeli on varmaan humalassa tai aineissa tai molempia.

The useless drags, the empty days
The lonely towers of long mistakes
To forgotten faces and faded loves
Sitting still was never enough