Miten tämä aika kuluu näin mahdottoman nopeasti? Taas on melkein viikko edellisestä päivityksestä ja tuntuu kuin vasta eilen olisin näpytellyt kuulumisia muistiin.

Viime viikko oli töissä aikamoinen. Kaikki huipentui perjantain asiakastapaamiseen, joka sujui aika lailla juuri sillä tavalla kuin pelkäsinkin. Sain kyllä vähän taustatukea, mutta muuten otin vastaan sellaisen määrän aiheetonta ryöpytystä, että melkein verisuonet päässä poksuivat. Selvisin silti ja kun kollega tilaisuuden jälkeen kertoi olevansa minusta ylpeä ja sitä mieltä, että olen ehdottomasti oikealla tiellä urani suhteen, asiakkaan nillittelyt unohtuivat, ainakin melkein.

Lauantaina meille kokoontui iso seurue iloisia ihmisiä viettämään tupaantuliaisia. Tupa oli täynnä ja kaikilla vaikutti olevan hyvä meininki. Istumaankaan eivät kaikki mahtuneet, mutta se ei menoa haitannut ollenkaan. Söimme ja varsinkin joimme niin, että tupariemännän jalat kävelivät keskenään aivan eri suuntiin siinä vaiheessa, kun piti lähteä kaupungille jatkamaan iltaa. Palasinkin sitten kotiin melkein samoilla lämpimillä notkuttuani eräässä pubissa vain hetken aikaa. Jälkimaininkeja kärsittiin silti puolentoista vuorokauden verran, kun vielä eilen töihin lähtiessäkin tuntui siltä, että matkan varrella pitää pulauttaa pienet varsiröyhtäykset johonkin tienvarsipuskaan. Ei onneksi tarvinnut vaan selvisin päivästä ihan kunnialla.

Tänään piipahdin viimeinkin tutkituttamassa vatsavaivojani. Jatkosuunnitelma tehdään vasta perjantaina, mutta syy kipuiluun löytyi tänään juuri siitä, mistä arveltiinkin. Perjantaina siis sitten seuraavan kerran tohtorin vastaanotolle. Helpottavaa kyllä saada varmuus sille, miksi koskee eikä tarvitse pelätä mitään vatsahaavoja.

Mutta ei sen kummempaa tällä kertaa. Täytyy varmaan lähteä tästä hiljalleen valmistumaan illan realitypläjäykseen ja sen jälkeen höyhensaarille.