Mulla on vielä ensi viikko lomaa. En muistanutkaan enää, miltä tuntuu ajatella, että muut heräävät aamulla töihin, mutta itse saa vielä jatkaa unia. Ja ihan niin pitkästi kuin huvittaa! Lomaviikolle ei ole mitään suunnitelmia, ei ensimmäistäkään aikataulutettua tekemistä, jos ei lasketa sitä, että haluan vuodenvaihteessa käydä katsomassa ilotulituksia keskustassa.

Olen ollut vuoden mittaan kilttinä ihan selvästi. Pukki nimittäin lahjoi minua keskiviikkona niin monilla toivelahjoilla, että en meinannut enää laskuissa perässä pysyä. Tekemistä pitäisi riittää joululoman ajaksi sekä minulle että Tärkeälle, jälkimmäinen kun löysi paketeistaan uuden pelikonsolin ja muutaman pelinkin. Itse sain näitä perinteisempiä ilahduttajia.



Sain muutakin, monta kutkuttavan ihanaa lahjaa, mutta merkittävä osa niistä on tällä hetkellä jo pistelty parempiin suihin enkä kaikkia muita kehdannut lastata samaan kuvaan, ettette muut tulisi kamalan kateellisiksi ;) Voi pukki, miten onnistuitkin hienosti!

Alkuviikosta olin vielä töissä ja jouduinkin painiskelemaan oikein viimeisen päälle hankalan ongelman parissa. Keskenkin se juttu vielä jäi ja jouduin nakittamaan kollegalle, mutta ei sille vaan mitään mahda, että a) työpäivässä on rajallinen määrä tunteja (tiistaina meni kuuteen asti) ja b) aina ei osaa kaikkea, mitä pitäisi. Toivottavasti kollega ei kovin pahasti hermostu, kun pyhien jälkeen postilaatikossa odottaa tämä ikävä nakki.

Keskiviikkona heräiltiin ihan omaan tahtiin ja aamiaisriisipuuro nautiskeltiin vasta iltapäivän puolella. Päivä kului rötkötellessä sohvalla, saunoessa, syödessä (Ja voi pojat, että syötiinkin huolellisesti koko ensi vuodenkin edestä!) ja kuusen alta lahjapaketteja konttaillessa. Ilta kuluikin nopeasti saatuihin lahjuksiin tutustuessa.

Joulupäivänä lähdettiin reissun päälle. Alkuillaksi ehdimme Jyväskylään äidin luokse joulustelemaan ja ruokapöytään sielläkin aika lailla samoin tein komennettiin. Syötiin ja juotiin, juotiin ja juotiin vähän lisää niin, että nukkumaan maltettiin käydä vasta aamulla. Perjantaina nukuttiin pitkälle iltapäivään ja hiukan tutisevina ja väsähtäneinä aamiaisen jälkeen kaahattiin Tärkeän vanhempien luokse, suoraan ruokapöytään. Yövyimme vielä sielläkin ja palasimme kotiin vasta lauantaina aivan lopen uupuneina reissaamisesta. Hetken sohvalla retkotettuamme saimmekin oikein kahdessa erässä vieraita, kun ensin Tärkeän ystävä poikkesi pikaisesti ja sen jälkeen Mrs. Pimpin' mama miehineen poukahti leffan jälkimainingeissa jouluglögille. Tänäänkin vielä piti ovikellon soida, mutta vieraaksi aikoneet olivat onnistuneet hajottamaan matkan alkuvaiheessa autonsa ja ilmoittelivat jo aamupäivällä, että täytyy jättää toiseen kertaan. En nyt sittenkään nähnyt veljeä ja iskää tänä jouluna, mutta toisaalta vastahan tässä nähtiinkin. Alkuillasta käytiinkin sitten Tärkeän veljen ja avokälykkeen kanssa leffastelemassa ja kahdestaan sen jälkeen viimeistelemässä jouluähky täkäläisessä italialaisravintolassa (Mun oli otettava puolet annoksestani mukaan, ei sitä vaan pystynyt syömään kokonaan!).

Ensi viikko on siis vielä lomaa sekä minulla että Tärkeällä. Maltammekohan oikeasti pysyä kotosalla ja olla möllötellä vain, kun kuluneen syksyn aikana totuimme olemaan jatkuvasti jossain reissussa?