Elämä on hassu juttu. Heittää eteen kaikenlaista sopimatonta ja omituista, yllättävääkin.

Olen tosi väsynyt, nukun liian vähän. Mitenkähän tajuaisi käydä ajoissa nukkumaan? En opi sitä ikinä, luulen. Aktiiviaikani alkaa vasta kahdeksan jälkeen illalla, jolloin pitäisi jo hiljalleen rauhoittua nukkumaan. Ja aina aamulla kaduttaa. No mutta siinä ei ollut mitään yllättävää.

Parikin miestä haluaisi muka epäsiveellisen suhteen kanssani. Minun? Missä välissä minusta tuli pantava? En huomannut sitä itse. Mutta mitä minä haluan? Kai sen joskus keksin. Sitä odotellessa voi vähän vaikka hor(t)oilla. Minulle sanottiinkin, että nyt pitää ottaa aikaa itselle, tehdä mitä huvittaa. Kertoisiko joku, mitä se sitten on?

Aamulla melkein pyörryin bussiin. Horjuin ulos monta pysäkkiä aiemmin kuin oli tarkoitus. Muuten olisin varmasti rojahtanut hetkessä. Silmissä sumeni, otsalta valui kylmä hiki eivätkä jalat kantaneet. En tiedä, mistä tuo johtui, mutta olo helpottui onneksi vähän, kun pääsin pysäkin penkille läähättämään. Vieläkään ei ole hyvä olo, mutta sentään olen tolpillani. Vielä.