Lista tarjoaa päivitystä joka tapauksessa, joten sama kai se on kirjoittaa muutama rivi samoilla lämpimillä. Lisäsin tuonne vasemmalle linkkilistan, vaikka päätin joskus, että en sellaista tee. Näettepähän, että luen oikeasti muutakin kuin näitä omia häikäisevän upeita kirjoituksiani. Ei sattunut olemaan muutakaan tekemistä, joten askartelin nuo joutessani. Töitä nyt tietysti varmaan työnantajan mielestä pitäisi tehdä, mutta kun motivaatio on näinkin huipussaan, ei kannata tarttua toimeen, ettei täristessään innosta vahingossa tulisi sotkeneeksi mitään...

Äsken yllätti haikeus. En tiedä, mistä se tuli, mutta piti suorastaan palata vanhoihin tottumuksiin ja sulkeutua hetkeksi vessaan itkemään. Siellä sitä sitten istuttiin vessanpöntön kannella ja haikeana vuodatettiin valikoima suuria suolaisia kyyneleitä. Hankalaa, kun piti varoa, ettei niitä putoile vahingossa rinnuksille. Olisi voinut olla astetta nolompaa palata työpöydän ääreen paidan etumus märkänä. Niistäminenkin oli hankalaa, kun se piti yrittää hoitaa hiljaa. Jostain syystä sain päähäni, että mikäli niistän kuuluvasti, kaikki tajuavat, että olen ollut itsesäälimässä. Elämä on joskus tosi vaikeaa.

En tosiaan tiedä, mistä tuo nyt edes johtui, varmaan taas ihan vaan tästä kaikesta. Tai sitten siitä, että tänä aamuna en kuunnellutkaan Reginaa vaan Kurpitsapoikia (Työkoneessani on jotain vikaa eivätkä tietohallinnon pojat ja tytöt ole vieläkään lukeneet ajatuksiani ja tulleet korjaamaan tätä rakkinetta, joten youtuben videot eivät näy tai kuulu, enkä tiedä, onko tuo nyt oikea linkki vai ei. Jollei, pyydän syvästi anteeksi ja korjaan tämän pahan epäkohdan myöhemmin tänään kotiin päästyäni.). Thirty-Three on tämänhetkinen ehdoton ykkössuperhypersuosikkikappaleeni ja kuuntelen sen noin miljoona kertaa päivässä.

Mutta hei, jotain positiivistakin. Vai onkohan tämä?