Lunta! Jee! Ette voi kuvitellakaan, millainen riemu repesi sunnuntaina, kun ulkona tuuli ja tuiskutti eikä muutaman tunnin pyrytyksen jälkeen asfaltista tai nurmikosta ollut tietoakaan. Lauantaina paikoilleen ripustetut koristevalot, hyllyn perältä kaivellut joululevyt ja Joululehti pitivät huolta joulunodotusfiiliksestä. Enpä muista ilahtuneeni lumisateesta koskaan niin kovasti kuin viime viikonloppuna.

Muuten elämään ei kuulu kummempia. Lauantaina käytiin suorittamassa jouluostokset ja nyt on hankittuina yhtä pientä yksityiskohtaa lukuunottamatta kaikki joululahjat ja kinkku. Joo! Ostettiin sekin pakastimeen odottelemaan, kun se niin vienosti kaupan pakastealtaasta meille kuiskaili. Kamalasti meni rahaa, mutta onneksi veronpalautukset odottavat jo nurkan takana. Toivottavasti tuli nyt valittua mieleinen lahja kaikille osapuolille. Mutta mitenkähän maltan olla joulukuun aikana hankkimatta lisää lahjoja?

Joulukuussa pitää keskittyä nyt ainakin yhteen tärkeään asiaan. Nimittäin kävin tänä aamuna ennen töihin lähtöä vaa'alla ja tauluun läpsähti sellainen lukema, että melkein itku pääsi. Kyllähän mä sen tiesinkin, että suuhun on tullut tukittua jääkaapista ihan kaikkea mahdollista ja dieettejä ei ole noudatettu, mutta ainahan sitä voi elää silti itsepetoksessa siihen asti, kun tulee raakaa faktaa nenän eteen. Ei nyt ole sentään mistään katastrofista kysymys ja toisaalta on ihan odotettavissakin, että kun en perinteistä dieettiäni nyt tämän vatsavaivani vuoksi pysty täysin noudattamaan, paino nousee, mutta tätä menoa, jollei perunalastupussit ja suklaalevyt pysy kaupassa, on syytä tehdä pian reissu retkeilyliikkeen telttaosastolle, jotta edes joku kolttu mahtuu päälle. Tiedossa on nyt joulun alla joka viikonlopulle jotain ohjelmaa ja hippaloimista, joten täysin nounou-osastolle kaikki herkut eivät joudu, mutta jonkinlainen ryhtiliike tässä on pakko tehdä. Joulun jälkeen varmaan vähän napakampikin sellainen, eivätköhän ne kinkut taas perinteisesti vyötärölle kerry.

No mutta, ei kai tässä tämän ihmeellisempää taaskaan. Taidan hiiviskellä salaa ikkunaan ja aukaista verhot täältä toimistolta, jotta sitä lunta saisi nyt kerrankin katsella.