Jestas, miten omituista olla hyvällä tuulella. En minä tätä selittää osaa vieläkään, olen kai mennyt rikki jotenkin. Edes työkavereiden entisestään syvenevä angsti tai sen purkaminen nillittämällä ei poikkeuksellisesti ole saanut minua vaipumaan epätoivoon. Ei edes vähäsen. Täällä ovat kaikki muut pahalla tuulella paitsi minä. Yleensä vähintään minä olen pahalla tuulella, muut eivät välttämättä. Poikkeuksellista. Ihan kivaa kylläkin. Korkeintaan olen vähän tylsistynyt, mutta sekin on omaa syytä, kun en viitsi keksiä itselleni mitään muuta tekemistä kuin netissä notkumisen ja kotona sohvalla makailun.

Eikä tartte ehdottaa, että tämä johtuu keväästä ja auringosta. Mä en pidä keväästä enkä varsinkaan auringosta. Auringosta tulee päänsärky ja kellojakin pitää väännellä keväisin juuri siihen väärään suuntaan.