Terveisiä Korsosta!

1792641.jpg

Poseeraus on suorastaan luonnollinen ja kuvan laatu huipputasoa, kuten näkyy, mutta parempaa ei ole nyt saatavilla ja tuossa vaiheessa juuri ennen kotiinlähtöä ei ollut enää sellainen olo, että jaksaisi välittää suurin piirtein mistään muusta kuin siitä, että pääsee nopeasti istumaan. En kyllä ole saanut yhtä paljon raitista ilmaa varmaan moneen vuoteen enkä myöskään ollut jalkojeni päällä yhtä paljon. Onneksi ei ollut kuuma! Ja olipas kyllä hyvät lomanaloittajaiset nuo pilleet! Ja eikä muuten kumpikaan Tärkeän kanssa juotu pisaraakaan alkoholia koko reissun aikana. Hyvä me!

Perjantaina oli siis viimeinen työpäivä Jyväskylässä, hurjaa! Sain lähtiäislahjaksi kuitenkin hyvän mielen ja vähän lasitavaraa sekä firman että kolmen lähimmän työkaverin puolesta. Jälkimmäisten lahja tuli ihan täytenä yllätyksenä ja itkuhan siinä meinasi päästä, kun olivat noin panostaneet ja kuulemma ikävöivät jo valmiiksi. Raahasin uskomattoman painavan laukkuni kuitenkin työpäivän jälkeen asemalle ja kaahasin bussilla tärkeälään. Lauantaina aamupäivällä matka jatkui sitten kohti Vantaata, jossa saimme majapaikan ystäväni luota (Kiitoskiitoskiitos!). Meidät jopa ystävällisesti kuljetettiin rokkipaikalle ihan pääportin kupeeseen emmekä siis joutuneet suunnistamaan itseksemme. Perillä hortoilimme festarialueen läpi, totesimme, että emme ole kiinnostuneita kalja-alueen tarjonnasta ja rysähdimme pääportin kupeeseen nurmikolle odottelemaan ensimmäistä kiinnostavaa esiintyjää. Kotiteollisuus oli oikein mainio, vaikka odotin kyllä Hynyseltä vähän roisimpaa kielenkäyttöä.

1792460.jpg
Kotiteollisuus

Sitten koittikin pitkä odotteluaika, jonka hyödynsimme ruokailemalla ja viihdyttämällä paria kiukkuista ampiaista. Käytiin katsomassa myös Von Hertzern brothers, josta minä en tykännyt yhtään, mutta jota viitsin seurata screeniltä sen vuoksi, että laulaja-Mikko näytti ihan Kurt Cobainilta. Yhdeksältä sitten rynnimme seuraamme liittyneiden Nti Minkkisen ja hänen puoliskonsa kanssa katsomaan HIMin keikkaa. Hyvältä kuulosti, mutta Villen välispiikit olivat omituisia ja se oli kyllä laihtunut ihan luurangoksi. Mutta HIM on HIM, vaikka mikä olisi. Nähtävä se oli tietysti.

1792463.jpg
HIM

Poistuminen alueelta ei ollutkaan yhtään kiva juttu. Ihmiset rynnivät joka puolelta kuin mielipuolet ja varsinkin junassa oli ihan liikaa ihmisiä. Onneksi kuitenkin säästyttiin melkein ehjinä. Satutin nimittäin selkäni junassa ollessani, kun joku kansakuntamme toivo jysäytti heiluriovella suoraan selkärangan viereen. Au. Ei siihen tainnut tulla kuitenkaan edes mustelmaa, vaikka vieläkin kyllä vähän aristaa.

Sunnuntai valkeni aivan infernaalisen väsymyksen kourissa. Jalkoihin koski, selkää pakotti, päätä särki. Lähdimme kuitenkin uhkarohkeasti taas kohti festarialuetta, tällä kertaa omalla autolla. Saimmekin menopelin parkkihalliin ihan rokkialueen lähelle, mistä vähän yllätyin, kun kuvittelin, että koko Korsosta ei varmaan löydy yhtään vapaata parkkiruutua. Tosin harva siellä varmaan ajokunnossa oli.

Katseltiin ensin Poets of the fall, joka ei minua ihan sykähdyttänyt, mutta kyllähän sitä kuunteli. Enimmäkseen keskityin seuraamaan lähistöllä villinä pomppineita fanityttöjä ja niiden edesottamuksia. Ei ehditty katsella keikkaa ihan loppuun asti, sillä toisella lavalla alkoi paljon tärkeämpi keikka. Sinne siirryttiin kuitenkin herkkukojun kautta.

1792467.jpg
Mr. Hattara, teemaherkku

Olipas kyllä hyvää pitkästä aikaa. Edelliset hattarat olen saanut kietaista huiviin varmaan joskus kymmenvuotiaana, joten piti pitkästä aikaa saada vähän tuollaista ihan konkreettistakin hattaraa. Pääni sisällähän ei mitään muuta ole ollutkaan enää pitkiin aikoihin.

Ja sitten Apulanta. Oi!

1792470.jpg
Lääh.


Paras keikka koko festareilla, ihan ylivoimaisesti. Ja Apiksia kyllä eniten odotinkin. Tykkäsin ihan tajuttomasti ja pelkästään tuosta olisin voinut pulittaa ne 75 euroa, jonka kahden päivän liput maksoivat. Taputtaa läiskyttelin kämmenet kipeiksi ja punaisiksi, pompin, lauloin ja tykkäsin ihan mahdottomasti. Kyllä se on vaan mainio livebändi. Jalkasärkykin pääsi unohtumaan keikan ajaksi, mutta kun hetken päästä seistä tojotimme toisen lavan edessä möllöttämässä Sonata Arcticaa (jonka musiikki oli ihan kamalaa tuubaa, mutta hyvännäköinen rumpali oli riittävä syy töllätä screeniä), se muistutti itsestään perin kivuliaalla tavalla. Sonatan keikan loppupuolella yhytimme viimeinkin myös toveri Steniuksen miesseuralaisineen ja kerkesimme vaihtaa muutaman sanasen ennen kuin Stenkka ja poitsu häipyivät ruokakojuja ja kalja-aluetta kohti. Odottelimme itse oikeastaan Volbeatin keikkaa, mutta eihän niillä taida olla oikein muuta hyvää kuin ne pari radiosoitossa olevaa biisiä, muuten ei kauheasti tykätty kumpikaan. Eikä jaksettu enää jäädä odottelemaan Lauri Tähkää tai PMMP:n tyttösiä (jotka kyllä olisi ollut kiva nähdä, mutta kun jalat ei vaan enää kantaneet...).

Paluumatka alkoi siis siinä kuuden maissa ja sen aikana olin kyllä kohtuullisen monta kertaa kohtuullisen tyytyväinen siihen, että päätimme lähteä matkaan omalla autolla eikä junalla. Ihan joka paikkaan koski ja olin niin väsynyt, että olisi tehnyt mieli jäädä autoon nukkumaan eikä ollenkaan raahautua sisälle tärkeälään. Ei me kuitenkaan nukkumaan sitten maltettu heti käydä, kun takana oli niin jännä viikonloppu. Hölötettiin varmaan kahteen asti silmät puolitangossa ja kerrattiin kaikkea jännää tapahtunutta, ekat festarit kuitenkin kummallakin. Ja taidettiin kumpikin tulla siihen lopputulokseen, että vaikka oli sikahauskaa, kaksi päivää on liikaa tässä iässä. Mutta ensi kesän festaritarjontaa odotellaan jo kovasti! :)

Postauksen kuvien taso ei päätä huimaa eikä esiintyjistä kyllä saa paljon mitään selvää, mutta enpä jaksa siitä nyt välittää. Kuvat on kuitenkin otettu aika kaukaa, eihän kymmenien metrien päästä saa kauhean tasokasta materiaalia. Käykää kuitenkin katsomassa Ankan sivuilta kuvagalleria, siellä näkyy paremmin.

Äh, ei jaksa nyt panostaa tähän kirjalliseenkaan tuotokseen yhtään (joten pahoittelen syvästi mahdollisia kirjoitus-, kielioppi- ja ajatusvirheitä). Olen vieläkin aika väsynyt ja lihakset (mulla siis tosiaan on sellaiset, huhhuh!) on kipeät. Taidan lyyhistyä sohvan nurkkaan ja juurtua siihen pariksi päiväksi. Onhan sentään LOMA!