Huh!

Ihana naislauma piipahti rellestämässä kanssani. Itkettiin ja naurettiin, kuten asiaan kuuluu ja sen lisäksi häiriköimme naapureita (ja toisiamme) pitkälle aamuyöhön. Viikonlopun saldona on mm. yksi rikkinäinen sänky, yksi hajonnut farkkujen vetoketju, kassirivistö tyhjiä pulloja, useita päänsärkyjä, lievää pahoinvointia, ylensyöntiä ja varsinkin -juontia, häpäisty parvekkejakkara, ehkä asteen verran liian pitkälle venähtänyt (varsinkin, jos naapureilta kysytään) yhteislaulutuokio sekä filosofinen mietintö siitä, onko paljon paskaa parempi kuin vähän paskaa ja päätelmä, että Tampere on melkein sama kuin Puola. Harmi, kun kukaan ei tehnyt muistiinpanoja! Unohdamme varmaan taas liiankin monta helmeä eiliseltä. Mutta oli ihanaa, kerrassaan! Näitä juttuja pitäisi olla joka viikonloppu, sitä mieltä olen. (Melkein) kaikki rakkahat saman katon alla juovuspäissään kälkättämässä, voiko olla parempaa? Kiitos naiset, että kävitte! Olitte taas kerran maailman parasta terapiaa! Ja vielä muutama huutomerkki: !!!!!!

Kaikkea sekoilua todisti paheksuvasti tuijottaen uusi poikaystäväni, joka saapui eilen luokseni:


Hän siis ilmeisesti on todellakin poika, vaikka näyttää olevan kova jamppa meikkaamaan. Hänen nimensä jäi vielä arvoitukseksi, mutta ehkä hän kertoo sen minulle, kunhan tutustumme paremmin.

Ja katsokaa, mitä mä sain:


Kyllä käsityöharrastaja arvostaa itse tehtyä lahjaa! Niiiiiin mun värinen ja näköinen laukku, että kulutan sen puhki varmaan ennätysajassa. Ihana!! Kiitos! Muitakin lahjuksia sain, luksusherkkuja ja sen sellaista, jänisteemallakin:



Ainiin. Melkein unohdin. Toveri steniukselle käskettiin lähettää terveisiä, että eräs jäykkä ja kuiva herra kaipaa hänen lämmintä ja solahtavaa kosketustaan.