Oijoi, kuulkaa, kun ei kerkeä edes päivittää. Tai kerkeäisi, mutta päässä on vain yhdenlaisia ajatuksia, joita ei viitsi päivästä toiseen jatkuvasti joka paikassa toistella.

Mutta kun mä olen niin onnellinen, ettei mitään rajaa! En mä tiennyt, että tällaista on olemassakaan, mutta olen nöyrästi kiitollinen, että on. Viime talven väännöt tuntuvat kaukaisilta nyt enää, kun katson tulevaisuutta vaaleanpunaisten lasien läpi (hahhah, mikä typerä mielikuva!).

3.4. kirjoitin:

Kuinka saisin muut ihmiset ymmärtämään, mitä tarvitsen ja mitä haluan, jollen osaa oikein pukea sitä sanoiksi? Haluaako kukaan edes antaa mulle sitä, mitä oikeasti tarvitsen? Mutta kun mä tarvitsen, niin kamalan kovasti. Jotain oikeaa, syvää, täydellistä. Jotain, johon uppoutua, jolla täyttää elämä ja tyhjiö sisällä (No hehheh vaan te pervot, kyllä mä tiedän, mitä tuli ensimmäisenä mieleen.). Jotain.

Ja 23.4. samasta aiheesta:

Ihmissuhderintamallakin on tyhjiö enkä tiedä, kuinka sen täyttäisin. Jotain puuttuu, useita joitakin itse asiassa. Joitakin, joiden kanssa itkeä, nauraa, halata ja pussata, silittää poskea ja puhua kaikesta, yhtä aikaa. Mistä ne jotkut löytyisivät?

Ja voi kuulkaa, kun nyt se joku on tainnut löytyä. Oi! <3