Köhityttää. Tai ryityttää tarkemmin sanoen, ei tämä ole mitään pientä ja sievää köhää enää. Yskin keuhkoni kartanolle minuutin välein ja röhisen todella naisellisesti. Nuhakin on, mutta kurkku ei ole enää kipeä, joten kai tässä edistystä on tapahtunut kuitenkin, kun lima on ruvennut irtoamaan jo. Nam.

Tärkeä lähti tänään kotiin ja kylläpä oli taas haikea olo bussille saatellessa. Erosta tulee tällä kertaa pitkä ja kivulias, raastavan riuduttava suorastaan. Tapaamme nimittäin seuraavan kerran vasta huomenna iltapäivällä, kun on mun vuoroni matkustaa etelää kohti. Ehkä selviän, ehkä en. Mutta kun se on NIIN ihana, että mieluiten nuhjuaisin kyljessä kiinni ihan koko ajan enkä olisi erossa ollenkaan.

Maanantaina kävimme noutamassa kaupasta sairaat määrät ruokaa ja postista aarteita. Ruokaa on kaapissa edelleen mulle varmaan loppuvuodeksi, vaikka yritin tänään äheltää nopeimmin pilaantuvia naamariin suorastaan uskomattomalla tarmolla, jotta sunnuntaina reissulta palatessani eivät kävelisi ainakaan ihan ovensuussa asti vastaan.

Postista sain kuitenkin parhaan saaliin.



Oooooooh! Neljä kahdeksasta leffasta ahkeroitiin jo, vaikka olenhan minä ne kaikki aikaisemminkin nähnyt. Nyt Tarantino-kokoelmani taitaa olla siinä mitassa, joka minua miellyttää. Rokkiliput pistävät vähän kikattelemaan joka kerta, kun vilkaisen niitä jääkaapin ovessa roikkumassa. Minäkö muka menen tuollaiseen paikkaan? Hiih!

Töissä on ankeaa, ei huvittaisi ollenkaan enää käydä siellä. Aamukammassa on kuitenkin enää alle kaksikymmentä piikkiä jäljellä: kai loppuajan jaksaa vaikka päällään seisoen? Jaksaahan? Jooko, että jaksaisi? Kummasti se motivaatio vaan katosi siinä vaiheessa, kun selvisi, että vaihdan työpaikkaa.

Hei joo, kiitos kommentoineille! Syntapille tiedoksi, että en minä siellä lattialla sentään joutunut istumaan. Ja ihan siksi vaan, kun oli niin täyttä eli tähän ei liity mitään juotiin-hirveät-kännit-ja-oksenneltiin-joka-paikkaan-tarinaa XD