Niinku mikä raportti? Tai tiedänhän mä, mitä te haluatte kuulla, mutta ei tässä mitään uutisia ole kerrottavana.

Viikonloppu meni, nopeasti kuten tavallista. Perjantaina olin vähän pahalla tuulella, mutta onneksi mukava seura sitten kuitenkin piristi mieltä niin, ettei koko viikonloppu mennyt kärvistellessä. Tänään kävin jopa äidin luona, omasta aloitteestani, sen verran pahasti olen päästäni vialla. Ja taas yllätyin ihan positiivisesti, kun siellä oltiin alun paheksunnan ("Sinunkin kannattais kuule jättää ne rasvat pois ruokavaliosta, usko äitiäs.") jälkeen taas niin kovin myötätuntoisia ja kannustavia. Kotimatkalla kuulin kyllä taas tarpeettomia määriä infoa äitini seksielämästä, joten loppujen lopuksi jäätiin vitutuksen suhteen melko neutraaleihin (joskin kyllä viimeeksi mainitusta johtuen lievästi häiriintyneisiin) tunnelmiin.

Ja äsken palasin kotiin. Voi jumalauta. Meidän eropaperi ei ole vieläkään postissa syystä, jota en voi käsittää. On oltu niin kiireisiä, ettei ole ehtinyt pysähtyä postilaatikon kohdalle pudottamaan kirjettä sinne. Miten se on mahdollista? Sillä on ollut aika monta päivää aikaa tehdä se ja paperista ei todellakaan ole puuttunut mitään muuta kuin toinen allekirjoitus. On myös varmaan turha mainita siitä, että raha-asioiden selvitys ei ole edennyt tippaakaan. Tai tavaroiden jako. Tai varsinkaan asunnonhaku. Mua ei vaan uskota, kun sanon, että kannattaa soittaa tai mennä käymään ja kysellä eikä vaan luottaa netissä lähetettyyn hakemukseen. Siitä on ainoastaan kätevää suuttua ja esittää marttyyria, kun nyt heitetään julmasti viaton ja kiltti ihminen omasta kodistaan ulos. Muuttaisin itse, mutta sekään ei tunnu järkevältä, kun kohta pitää taas olla muuttamassa. Miksi sen pitää kiusata mua? Mitä ihmeen kiksejä se siitä saa? Mikä vittu sitä vaivaa? Häh?

Eli se siitä hyvästä mielestä. Huomenna pitää mennä taas töihinkin ja varmaan siellä odottaa sitten seuraava ristikuulustelu, kun ovat perjantaina neuvotelleet minusta ja työpaikan vaihdoksesta. Siis ainakin kuulemma ovat. Varmaan sekin menee nyt päin persettä, kun kerkesin jo tihistä innostuksesta, että syksyllä pääsen.