Eilen (Tästä päivästä en osaa vielä sanoa, mitä tahansa voi tapahtua...) oli taas parempi olla. Mielialojen vaihtelut kylläkin rupeavat jo käymään voimille, olen kamalanhirveän väsynyt.

Lontoosta soitettiin. Töitä olis tarjolla. Onpa nyt nostetta kerrakseen. Sanoin, että ohi meni, mutta tätönen halusi soittaa uudestaan kuitenkin vielä esimerkiksi vuoden kuluttua. Soitelkoon sitten, ei kai siitä haittaa ole.

Tuleva esimieskin lähestyi useilla sähköposteilla. Työsopimukseni odottaa tällä hetkellä allekirjoittajiansa ja lisäksi teen sopimuksen siitä, että saan heti täydet lomat käyttööni. Kätevää. Pitää laittaa nimmari myös paperiin, jossa mua luvataan kouluttaa isolla rahalla ja jossa minä lupaan pysyä talossa ainakin puoli vuotta viimeisestä paperissa sovitusta koulutuksesta. Hui.

Olen ollut eilen ja tänään etäilemässä töistä enkä ole rehellisesti sanoen saanut yhtään mitään aikaiseksi. Ei ollut kyllä tarkoituskaan saada. Ei ole mitään kriittistä kesken ja vähemmän kriittisiin en jaksa tarttua. Niinpä olen vain ollut ja yrittänyt välttää stressiä. Ja vastaillut työpuheluihin epämääräisesti mutisten, että en kerkee nyt kun on toi yks *krhm* tiedonsiirtoprosessi menossa. Hyi minua!

Tapahtuisipa jotain tosi kivaa. Sellaista, joka lataisi akkuja oikein kunnolla. Täytyy ehkä pian järjestää tyttöjen ilta työkavereiden kanssa, siitä on ollut puhetta. Rakkahat tulevatkin (Tulevathan?) huhtikuun alussa mun luona käymään, sitä en malttaisi millään odottaa!

Ex muuttaa lauantaina, sen jälkeen voinkin tehdä mitä huvittaa.