Noin. Ohi on. Melkein siis. Huomenna pitää vielä käydä tyhjentämässä Tärkeän asunnosta loput romppeet. Mun omaisuuteni siirtyi Jyväskylästä tänään. Menikin aika täpärälle, kun molemmat autot täyttyivät aivan ääriään myöten. Mitään ei enää olisi mahtunut lisäksi, joten onneksi tavaraa ei sitten ollut yhtään enempää. Huh. Onneksi muuttoapuakin saatiin tarpeeksi paikalle: kahdestaan olisi voinut olla astetta ikävämpää raahata roinaa asunnosta autoon ja autosta asuntoon vesisateen loiskutessa niskaan. Nimittäin tietenkin tänään satoi vettä, sehän on selviö.

Vähän rojua saatiin jo purettua laatikoista kaappeihin ja todettiin, että lisäsäilytystilaa pitää hankkia runsaasti. Viikon kuluttua taitaakin olla edessä reissu Ikeaan, jos vaan jaksamme lähteä sinne asti. Kaappitilaa on ihan mukavasti asunnossa jo valmiiksikin, mutta kun yhdistetään samaan asuntoon kahden ihmisen rojut ja kun toinen ihmisistä on ilmiselvästi päättänyt elämänsä varrella hankkia itselleen kaikki maailman tavarat (kertaa kaksi), hyllytila loppuu auttamattomasti kesken.

Mutta tänään olen selvinnyt selvin päin, joskin ajattelin kohta unilääkkeeksi sipaista kurkusta alas yhden oluen. Jos jaksan vielä kävellä jääkaapille. Päivä on ollut oikeastaan ihan mukava, kun näin pitkästä aikaa iskää ja veljeä, jotka tulivat kaukaa syntymäkaupungistani saakka muuttoavuksi (ja joutuivat siitä syystä viettämään auton ratissa tänään yhteensä sellaiset noin 650 kilometriä) ja lisäksi Tärkeän vanhemmat olivat apuna ja tapasin siis heitäkin taas. Eksäni oli myös apuna Jyväskylän päässä ja näin jälkeen päin sanoen oli kyllä iso onni, että kaikki nämä ihmiset pääsivät avuksi. Yhdenkin puuttuminen olisi tiennyt täydellistä katastrofia.

Huomenna on ohjelmassa roinan purkamista laatikoista kaappeihin ja varmaan myös vähän retkottelua, jotta Tärkeä ehtii vähän levätä ennen ensi viikon työrupeamaa. Mä ehdin käydä rojukasoja läpi vaikka sitten ensi viikolla, kun olen vielä itse pari viikkoa lomalla. Mun entisestä asunnosta tullutta roinaahan tämä kaikki suurimmaksi osaksi kuitenkin on.

Kuten rakkahin Neiti Minkkinen jo eilen pikaisen keskustelumme aikana ennusti, asuntokin näytti tänään (huonosti) nukutun yön jälkeen jo ihan siedettävältä. Täytyy lisätä Ikea-kauppalappuun miljoona maailman suurinta kehystä ja koittaa kehitellä niihin jotain täytettä. Edellisessä asunnossani ei ollut yhtään taulua seinillä, koska yhtään sopivaa taulua ei ollut saatavilla. Nyt on pakko olla. Matot täytyy pesettää ja alistua räiskimään niitä lattioille. Onneksi kaikki olemassaoleva mattomateriaali on sellaista, joka minua edes etäisesti viehättää (siis ihan kunnon kudottuja juuriharjalla pestävissä olevia lärpäkkeitä) eikä mitään muovisekoiteroinaa. En kyllä ajatellut pestä itse vaan kylmän viileästi roudata pesulaan, kun parhaat matonpesukelitkin taisivat jo mennä (siis suomeksi sanoen: en viitsi pestä itse, mutta olen tosi hyvä keksimään tekosyitä).

Mutta nyt jakso Gilmoren tyttöjä ja sitten unta kuulaan. Viime yönä nukuinkin aika huonosti. Huomenna taas varmaan uutta.

Ainiin: Kiitos älyttömästi kaikille kommentoineille! Olette ihania!