Taisin tosiaan eilen elellä päiväni väärällä jalalla nousseena, sillä tänään on ollut jo paljon parempi mieli. Mitä nyt aamulla bussissa melkein julki-itkin, kun soittimesta pamahti vähän väärän ajatuksen aikana soimaan eräs tietty biisi. Miksi minulta otettiin pois niin tärkeä ihminen juuri silloin, kun olisin häntä eniten tarvinnut?

No mutta, päätin tänään pitää positiivisen ajattelun päivän. Päätöksestä on jo monta minuuttia enkä ole ehtinyt poikkeamaan suunnitelmasta montaakaan kertaa. Korkeintaan neljä tai viisi. Pitäisi varmaan opetella olemaan optimistisempi, mutta en oikein tiedä, miten sitä voisi opetella vai onko sen opetteleminen suorastaan mahdotonta. Mutta olenko minä sitten realisti vai pessimisti, sitä en tiedä. Ehkä jotain siltä väliltä.

Jaa, töitä? Pakko kai yrittää.

Kun pyryttää ja pajutkin taipuu
kinosten alle hautautuu.
Täytyy olla lujasta luusta
että selviytyy.