Kävin viime yönä yhden elämäni hauskimmista keskusteluista. Räkätin vedet silmistä valuen ja naapureiden unia taatusti törkeästi häiriten sängyssä pötkölläni pitkälle aamuyöhön. Elämääni poukaisi jostain takavasemmalta henkilö, jonka kerrassaan mielipuolinen huumorintaju osuu omani kanssa niin yksiin, että suorastaan hirvittää. Onko tässä maailmassa joku toinenkin, jolla on yhtä huonot jutut? Muun maailman kannalta se ei ole kovinkaan valoisa asia, mutta minä olen oikein riemastunut.

Toinenkin uusi ihminen koristaa mun sosiaalisen kanssakäymisen kenttääni. Hyvin hauska tyyppi hänkin, mutta eri tavalla. Naurua on riittänyt siis viime päivinä ihan omiksi ja puolen kylän tarpeiksi. Sosiaalinen elämäni on saanut käsittämättömän ja perin yllättävän nosteen ja juttukavereita meinaa joskus olla niin paljon, että tulee kiire. En ole ehtinyt itsesääliäkään moneen päivään ollenkaan!

Kaikenlaista muutakin hassua tapahtuu ja olen liihotellut monta päivää jalat puoli metriä maanpinnan yläpuolella. Ei mitään maata mullistavaa, mutta sellaista, joka vähän kikatuttaa ja hihityttää ja teen varmasti ympärillä olevat puolihulluiksi tihinöilläni. Siitä lisää ehkä joskus tuonnempana.

Lomakin alkoi. Tosin vain lyhyt, torstaina pitäisi palata sorvin ääreen. Ystävä on tulossa maanantaina ilahduttamaan minua pariksi päiväksi, joten ihan yksin ei tarvitse kotona riutua. Viikonlopun vietän omassa ylhäisessä yksinäisyydessäni ja tämähän on ihan kivaa pitkästä aikaa. Saa tehdä mitä haluaa ja milloin haluaa. Saa rellottaa sohvalla vaikka millaisessa pelleasussa eikä kukaan pääse tirskahtelemaan. Saa kuunnella juuri sitä musiikkia kuin kulloinkin haluaa. Saa nukkua ja valvoa silloin kun siltä tuntuu.

Miten tämä kaikki tapahtui näin nopeasti ja yllättäen? Kaikki jotenkin loksahti paikoilleen ihan vahingossa niin, ettei mun tarvinnut yhtään panostaa. Siis että elämäkö voikin olla ihan kivaa? Oho!