Paino putoaa kamalan nopeasti. Joulun jälkeisistä lukemista on tultu eilisaamuun mennessä 8,5 kiloa alas päin. Ensi vuonna päästään miinuskiloille. En tosin valita yhtään, kun kerrankin sentit ja kilot karisevat sieltä, mistä pitääkin. Yleensähän katoavat rinnat ja laihtuminen juuttuu siihen, mutta nyt musta tuntuu, ettei hinkit ole pienentyneet yhtään. Jee!

Töissäkin tänään hyviä uutisia: eräs puolitoista vuotta jatkuvassa tappelussa ollut isompi juttu ratkesi vih-doin-kin! Olo on riehakas. Työkuvioihin liittyen sähköpostissa on tivattu minua haastateltavaksi niihin kolmeen paikkaan, joista mainitsin, mutta taidanpa antaa rukkaset, kun rukkasten antamista on jo harjoiteltu muutenkin. Juttelin eilen tulevan esimieheni kanssa ja vakuutuin siitä, että en mä nyt lähde muita paikkoja havittelemaan. Siellä mulla on hyvä olla ja tuttuja ja kiva työilmapiiri. Ehtii sitä vaihtaa sitten myöhemminkin. Juliet kyseli, onko nämä niitä pk-seudun paikkoja ja joo, niitähän ne. Yksi olisi sellainen, että saisin asua täällä nykyisessä paikassa, mutta Helsingissä pitäisi reissata usein ja kissanhoidollisista syistä se voisi olla vähän liian HC-juttu.

Mä olen ihan pikkuisen ja varovaisesti onnellinen tänään.

Kiitos muuten kaikille kommenteista, ne on mulle ihan älyttömän tärkeitä!