Viime yönä taas uni rakkaasta. Jälleen hän oli unessa kuolemansairas. En muista enää, mitä unessa tapahtui, mutta perusvire oli samanlainen kuin siinä edellisessä. Erityisesti se kiitollisuus siitä, että edes unessa voin tavata hänet. Mä niin järjettömän kovasti rakastin sitä ihmistä. Rakastan vieläkin, varmaan aina. Uni oli paras syntymäpäivälahja, jonka voin saada. Ketä siitä voi kiittää?

Onneksi eukkolauma on jo melkein oven takana ja saan muutakin ajateltavaa. Ihanaa nähdä kaikkia niitä (teitä) hörhöjä! Ja äsken yllättävä kukkakuriiri piipahti ovella ilahduttamassa punaisilla ruusuilla, kiitokset niistäkin :)